Oppimistehtävä 7
Outi Tuomela
Alussa edessäni oli neljä projektiopasta, melko erilaisia, joista valitsin Silferbergin tähän tehtävään, koska katsoin, että se suoranaisesti kosketti omia kehittämishankkeitani.
Kai Ruuskan ”Pidä projekti hallinnassa” teoksen Lopuksi -kappaleen viimeiset lauseet vahvistavat hyvin omaa asennettani projektityöhön: ” Ripaus luovaa hulluutta ja positiivista energiaa yhdistettynä vuorovaikutteiseen työskentelytapaan ja avoimeen viestintään antavat projektitoiminnalle sen lisäarvon, jota tarvitaan, kun tehdään jotain sellaista, mitä ei vielä ole. Kysymys on projektitoiminnan luonteen ymmärtämisestä”.
Referaatti
IDEASTA PROJEKTIKSI – PROJEKTIN VETÄJÄN KÄSIKIRJA
Paul Silfverbergin teos on projektitoiminnan käsikirja yrityksille, tutkimus- ja oppilaitoksille, järjestöille sekä valtion ja kuntien organisaatioille, jotka toteuttavat tai rahoittavat erilaisia projekteja. Käsikirja perustuu kansainvälisiin projektitoiminnan hyviin käytäntöihin ja se tarjoaa selkeät mallit projektin suunnitteluun, johtamiseen ja arviointiin. Kirja on räätälöity erityisesti kehittämishankkeiden maailmaan, mutta se soveltuu hyvin myös muuntyyppisten projektien kuten tutkimushankkeiden, produktioiden, kehittämisluonteisten investointien sekä organisaatioiden kehittämisprosessien työkaluksi. Käsikirja on myös hyvä projektikoulutuksen perusoppikirja.
ÄLYTTÖMÄT YRITTÄVÄT SAADA HALUTOMAT TEKEMÄÄN MAHDOTTOMIA
Johdannossa Silfverberg toteaa projektien epäonnistumisen syyksi puutteellisen suunnittelun, eikä riskejä ole tavallisemmin otettu huomioon, sekä esim. esiselvitystyö on laiminlyöty
Onnistuneiden hankkeiden takaa löytyy perusteellinen pohjatyö!
Positiivista kaikessa on se, että hanketta ei kuitenkaan tarvitse toteuttaa jäykästi suunnitelman mukaisesti, vaan hankkeesta tulisi luoda oppiva prosessi, ja siihen sovellettava projektisykliin perustuvaa toimintamallia.
Suunnittelijoille ja projektien vetäjille tämä käsikirja tarjoaa kokonaisvaltaisen työkalupaketin.
Oppaassa esiteltävä suunnittelumetodin peruslähtökohtana ovat tarvelähtöisyys, tavoitteellisuus ja osallistuvien suunnittelu- ja päätöksentekomenetelmien käyttö.
PROJEKTI KEHITTÄMISEN VÄLINEENÄ
1. Investointihankkeet
2. Kehittämishankkeet
3. Tutkimushankkeet
4. Selvityshankkeet
5. Produktiohankkeet
Projektikäsitteen ongelmat, perusvaatimukset projektisuunnitelmalle:
- selkeät ja realistiset tavoitteet
- tavoitteiden saavuttaminen pitää olla mahdollista aikataulun puitteissa
- pitkäkestoinen hanke on syytä vaiheistaa useaan, e. 1-4 vuotta kestävään
- selkeä ja toimiva johtamismalli ja organisaatio
- panokset, voimavarat ja resurssit määriteltävä selkeästi
Hyvässä hankesuunnitelmassa kaikki projektin perustekijät ovat järkevässä suhteessa toisiinsa
PROJEKTISYKLI – PROJEKTISTA OPPIVA PROSESSI
Projektista on luotava oppiva prosessi; suunnitelmia on muutettava, jos toteutuksen aikana huomataan, että alkuperäinen suunnitelma ei johdakaan projektin tavoitteiden toteutumiseen.
Toimintamallin perusajatuksia:
1.a. esisuunnittelu (identifiointi- eli rajausvaihe)
b. projektisuunnitelma (hankeasiakirjan laadinta)
c. toteutuksen aikainen työsuunnittelu (suunnitelmat tarkentuvat hankkeen edetessä)
2. hankkeen oman seurannan ja mahdollisen ulkopuolisen arvioinnin (väliarviointi, evaluointi) tulokset syötetään työsuunnitteluun
SUUNNITTELUN VAIHEET, Silfverbergin esittämä malli:
1. suunnitteluryhmän perustaminen
2. alustavat taustaselvitykset
3. hankkeen perusrajauksen määrittely
4. lisäselvitykset ja suunnitelman luonnostelu
5. suunnitelman toteutettavuuden arviointi
6. suunnitelman viimeistely
7. rahoituskäsittely
8. hankkeen käynnistäminen
Hankkeen valmistelu on hyvä aloittaa jo kuukausia ennen rahoitushakemuksen jättämistä ja/tai sopimusten allekirjoittamista.
Osallistuvassa suunnittelussa kannattaa suunnitteluun vetää mukaan kaikki tärkeimmät sidosryhmät.
Jos hankesuunnittelu edellyttää hyvin perusteellista pohjatyötä, voi suunnitteluvaiheen joskus hankkeistaa ja hakea sille rahoitusta.
SUUNNITTELUMENETELMÄT
1. todelliset tarpeet
2. suunnitteluprosessi
3. alustava rajaus ja tulevaisuuden visiointi
4. tarveanalyysi
5. hankkeen vaiheistaminen
HANKESUUNNITELMAN RAKENNE JA SISÄLTÖ
Rakenne:
1. miksi projekti toteutetaan, mihin sillä pyritään, mitä sillä tavoitellaan
2. mitä projektissa pitäisi saada aikaiseksi
3. miten projektia toteutetaan (toteutusmalli)
Laaja hanke on hyvä jakaa osaprojekteihin (komponentteihin).
Hyvässä suunnitelmassa eri osiot ja määrittelytasot ovat keskenään tasapainossa: voimavarat riittävät suunniteltuihin toimenpiteisiin, toimenpiteillä saadaan aikaiseksi hyvälaatuiset tuotokset ja tuotokset voivat johtaa tavoitteiden seurantaan.
Pitkäaikainen hanke kannattaa yleensä jakaa useampaan toteutusvaiheeseen Tällöin ensimmäistä vaihetta kuvaavassa projektisuunnitelmassa määritellään toisaalta karkealla tasolla hankkeen pitkän aikavälin kehitystavoitteet ja niiden saavuttamista mittaavat kehitysmittarit, toisaalta taas tarkasti ko. vaiheen välittömät tavoitteet ja niille tulosmittarit. Projektisuunnitelman laatiminen aloitetaan määrittämällä suunnitteluanalyysien pohjalta projektin tavoitteet ja niiden seurantamittarit. Laaja hanke on yleensä syytä jakaa osaprojekteihin, jotka kukin pitävät sisällään selkeän toiminnallisen kokonaisuuden. Laajassa hankkeessa jako osaprojekteihin kannattaa tehdä projektin toteutuksessa käytettävän linjaorganisaation mukaisesti, jolloin kustakin osaprojektista vastaa oma toteutustiiminsä. Välittömät tavoitteet kannattaa aina määritellä osaprojekteittain. Projektin tärkeimmät tuotokset pitäisi aina määritellä tavoitteiden pohjalta. Jos on vaarana, että tuotosten laatu voidaan tulkita monella, toistensa kanssa ristiriitaisella tavalla, voidaan ne lisäksi määritellä laadullisesti. Toteutusmalli, työsuunnitelma ja toteutusorganisaatio määritellään puolestaan tavoitteiden ja tuotosten perusteella. Panokset määritellään lopuksi sen mukaan, mitä toimenpiteitä ja minkälaisia konkreettisia tuotoksia projektilla pyritään aikaansaamaan. Panosten pohjalta lasketaan lopulta budjetti. Projektin riskianalyysi on pitkälti sen tarkastelua, miten hyvin suunnitelman eri tasot liittyvät toisiinsa; riittävätkö resurssit suunniteltuihin toimenpiteisiin, saadaanko toimenpiteillä aikaiseksi hyvälaatuiset tuotokset ja riittävätkö tuotokset tavoitteiden saavuttamiseen?
Sisältö:
1. Yhteenveto tiivis yhteenveto projektin tarpeesta, tavoitteista ja toteutusmallista 2. Hankkeen tausta ja tarve tausta- ja lähtökohtatilanteen kuvaus, kehitystarpeiden kuvaus hankkeen liittyminen rahoitusohjelman tavoitteisiin ja laajempiin alueellisiin tai toimialakohtaisiin kehitysohjelmiin 3. Kohderyhmät ja hyödynsaajat: hankkeen varsinaiset kohderyhmät, hankkeen muut hyödynsaajat 4. Tavoitteet ja mittarit (tavoitteiden seuranta) hankkeen kehitystavoitteet (pitkän ajan tavoitteet) ja kehitysmittarit ja/tai tavoitteiden seurantamenettely hankkeen välittömät tavoitteet (lyhyen ajan tavoitteet) ja tulosmittarit; laajassa hankkeessa osaprojekteittain 5. Tuotokset (avaintulokset, tulokset) tärkeimmät konkreettiset tuotokset, jotka hankkeella pyritään saamaan aikaan tuotosten laadulliset ja määrälliset määrittelyt 6. Projektin toteutusmalli kuvaus siitä, miten hanke toteutetaan ja hankkeen toteutuksen kannalta tärkeät toimintatavat 7. Työsuunnitelma tärkeimmät toimenpiteet, karkea aikataulutettu työsuunnitelma 8. Panokset (resurssit) henkilötyö, materiaalit, laitteet, matkat jne. 9. Kustannusarvio panosten pohjalta laskettu kustannusarvio 10. Riskit ja oletukset analyysi projektin riskeistä sekä yhteenveto niistä ulkoisista oletuksista, joihin projekti perustuu 11. Organisaatio ja johtaminen kuvaus projektin organisaatio- ja johtamismallista; johto/ohjausryhmä ja projektiorganisaatio, yhteistyökumppanit ja heidän roolinsa 12. Raportointi ja seuranta projektin raportointijärjestelmä ja –aikataulu,projektin arviointimenettely ja –aikataulu (evaluointi) Liitteet yhteenveto projektin suunnitteluanalyyseistä avainhenkilöiden toimenkuvaukset lista aiemmista raporteista, mahdolliset karttaliitteet, taulukot, yms.
PROJEKTIJOHTAMISEN MENETTELYTAPOJA JA TYÖKALUJA
Projekti on oppiva prosessi. Käytännön tasolla oppivan prosessin periaatteita pitäisi noudattaa kaikessa hankkeeseen liittyvässä suunnittelussa, päätöksenteossa, toteutuksessa sekä hankkeen seurannassa.
Projektilla pitää olla selkeä organisaatio, jossa eri osapuolten roolit ja vastuut on selkeästi määritelty. Yleensä projektiorganisaatio koostuu ohjaus/johtoryhmästä, varsinaisesta projektiorganisaatiosta sekä yhteistyökumppaneista. Projektille perustetaan yleensä hankkeen tärkeimmistä rahoittaja- ja sidosryhmistä koostuva ohjausryhmä (ryhmää kutsutaan usein myös johtoryhmäksi). Ohjausryhmän tehtävänä on valvoa hankkeen edistymistä, arvioida hankkeen tuloksia, hoitaa koordinaatiota ja tiedonkulkua tärkeimpien sidosryhmien ja projektin välillä sekä ulos projektista että sidosryhmiltä projektille. Projektilla pitää olla aina selkeä vetäjä. Varsinkin laaja projekti kannattaa organisoida linjaorganisaatioksi, jossa erilaiset projektitiimit vastaavat selkeästi rajatuista osaprojekteista tai muulla tavalla rajatuista kokonaisuuksista. Tällöin on selkeästi määriteltävä eri toimijatasojen roolit, valtuudet ja vastuut: mitkä päätökset voidaan tehdä osaprojektitiimeissä, mikä edellyttää projektin vetäjän hyväksyntää, mitkä päätökset on alistettava ohjaus/johtoryhmälle? Projektien johtaminen edellyttää säännöllisiä ja – käsiteltävistä asioista riippuen – eritasoisia kokouksia. Varsinkin laaja projekti kannattaa organisoida linjaorganisaatioksi, jossa erilaiset projektitiimit vastaavat selkeästi rajatuista osaprojekteista tai muulla tavalla rajatuista kokonaisuuksista. Tällöin on selkeästi määriteltävä eri toimijatasojen roolit, valtuudet ja vastuut: mitkä päätökset voidaan tehdä osaprojektitiimeissä, mikä edellyttää projektin vetäjän hyväksyntää, mitkä päätökset on alistettava ohjaus/johtoryhmälle? Raportointi on monisuuntaista. Rahoittajan lisäksi tietoa voivat tarvita projektihenkilöstö, yhteistyökumppanit, hyödynsaajat ja kohderyhmät, alueen väestö jne. Kullakin näistä ryhmistä on omat tiedontarpeensa. Myös soveltuva kieli, keinot tai tiedonjakelukanavat vaihtelevat riippuen siitä, kenelle ja mitä tietoa projektista halutaan välittää. Joskus raportoinnin ja tiedonvälityksen tarkoituksena on laajempi päätöksenteon valmistelu, joskus yhteistyötahojen sitouttaminen, joskus taas tiedonvälitys tietystä hankkeeseen liittyvästä yksityiskohdasta. Jollekin ryhmälle ja asialle soveltuu kuivan raportin laadinta, toisessa tapauksessa taas tarvitaan aktiivista vuorovaikutustilannetta. Koska tiedontarpeet ja soveltuvat menettelytavat vaihtelevat kohderyhmän ja asian mukaan, kannattaa projektin alussa laatia selkeä raportointi- ja tiedotussuunnitelma. Suunnitelmassa määritellään tärkeimmät tahot, joille tietoa halutaan välittää, tiedotettavat asiat, menettelytavat, aikataulu sekä vastuuhenkilöt.
RAHOITUKSEN HANKKIMINEN
Esim. kehittämishankkeen rahoitusperiaatteet, kaksi perustoimintamallia: - rahoitusesityksen perusteella myönnettävä rahoitus - tarjouskilpailun kautta toteutettavat hankkeet Rahoitusesityksen valmisteluprosessin työvaiheet: Esisuunnittelu Projektin suunnittelu Rahoitusesityksen laadinta Seuranta (päätöksenteko, palaute) Rahoitusesityksen arviointi: mitä, kelle, miksi, miten?
EVALUOINTI
Ulkoinen arviointi eli evaluointi - väliarviointi - loppuarviointi - jälkiarviointi Jotta hankkeessa kannattaa teettää ulkoinen arviointi on projektin kesto oltava pitkä
KANSAINVÄLISEN HANKETOIMINNAN ERITYISPIIRTEITÄ
Erilaiset toimintakulttuurit Sopimukset Kassavirran hallinta Paikallisolosuhteiden hallinta
MITÄ TÄSTÄ MINULLE JÄÄ
”Ideasta projektiin” käsikirjan liiteosio on laaja ja perusteellinen.
A –liite sisältää laajan luettelon projektitoiminnan käsikirjoista ja rahoittajatahojen Internet –osoitteita., B –liite suunnitelmamatriisin, C-liite projektinhallintakansion, D-liite rahoitusselvityksen rakenteen, E –liite hankkeen perusraportit ja F –liite käsitteet ja termit.
Liiteosio on tarpeellinen ja toivottavasti osaan tulevaisuudessa hyödyntää sitä. Käsitteet ja termit olivat yllätyksekseni vaikeampia kuin ennalta ymmärsin, ehkä niiden varsinaista sisältöä en ollut aikaisemmin ajatellutkaan?
Kaikki projektit, joissa olen ollut mukana tavalla tai toisella, ovat olleet vahvoja oppimisprosesseja, eli valoa tunnelin päässä. Ideasta projektiin on hyvä ja selvä malli, jota voin monessa eri tilanteessa hyödyntää.
Projektityöläisenä olen myöhäissyntyinen ja useasti hyvinkin kriittinen tähän enemmän ja paljon merko- & tradenomien maailmaan. Yllätyksekseni monet byrokraatit ovat olleet kritiikkini kanssa yhtä mieltä siitä, että vaikka minulle tarjotaan projektien jännittävä ja epävarma maailma työllistymismahdollisuudeksi, niin todellista sisältöä ei helpolla pääse tekemään, koska raporttien ja kaikenlaisen ns. näkymättömän työn merkitys työssä/ajankäytössä on järkyttävän suuri.
Lopuksi runoilen tuntemuksiani tänään 13. päivänä seuraavasti:
luovan hulluuden ja
hullun todellisuuden
sekamelskeessä
epävarmuus ja
elämä yhtä jännityskertomusta